Mekin halutaan pelto!

Kyllä vaan. Mä haluan meillekin pellon. Tai edes naapurin omistaman pellon viereen :D Pentu on niiiin onnellinen aina kun saa juosta täysiä, kaivaa, ihmetellä ja pyöriä pellossa. Isona osana tottakai koirakaverit, mutta luulen, että silti aamulenkit pellonreunassa kelpaisi :)

Käytiin noin kaksi viikkoa sitten samojen kavereitten luona kuin aikaisemminkin, kuvat jälleen ©Noora Näätänen

Tällä kertaa käytiin tien toisella puolella kävelemässä. Oli myyrän koloa, syvää ojaa ja sitä multaa. Niin paljon hyvää multaa! Ja niin, ne ojat. Tää supermies totes ettei osaa lentää. Toiset koirat meni edeltä nätisti ojan yli ja mitä teki N? Täysiä perässä, sen kummemmin katsomatta mihin menossa ja humps! Sinne putosi :') Onneksi oja ei ollut syvempi ja alla oli pehmeää multaa ja pikkuisen vettä. Eipä N:ää kyllä sattunut, sinne humpsahti ja äkkiä ylös ilman ääntäkään. Eipä me ihmiset keritty mitään tajuta ennen sitä putoamista, ei tullut mieleen, että tuo olisi suinpäin vain juossut ojan yli. Sitä nauruahan sitten riitti kun koira hävisi näkyvistä :D
Takaisin tullessa pitikin miettiä, että voiko siitä nyt tulla yli vai ei. Paljonkin helpommasta kohdasta N hyppäsi yli, kun vähän kannusti :)

Toisena uutena kokemuksena mentiin harvaan laudoitetun traktorisillan yli. Siinä piti vähän itkeä perään kun me muut oltiin jo sillalla. Lopulta, kuten arvata saattaa, ei se silta sitten ollutkaan niin kamala.

Että juu, monenmonta kokemusta rikkaampi kurainen pentu!